Haavoittuneiden evakuointi droonien valvomalta alueelta on vaikeaa. Antti kertoo Ylelle yksityiskohtaisesti, miten hän haavoittui vakavasti mutta pelastui.
Juttu tiivistettynä
Ukrainassa pitkään sotinut suomalainen Antti oli vajaa kuukausi sitten suorittamassa taistelutehtävää Dnipropetrovskin alueella Itä-Ukrainassa, kun hän astui miinaan.
– Kuului helvetin kova pamaus ja näin keltaisen valopallon, Antti kuvaa etähaastattelussa.
Seuraava muistikuva on siitä, että hän makasi pusikossa omituisessa asennossa ja silmiin valui verta päästä.
– Pyyhkäisin veret pois silmistä, ja ensimmäinen havainto oli se, että kädessä on valtavan kokoinen reikä, josta lentää verta.
Hetken päästä Antti tajusi, että hänen toinen jalkateränsä oli räjähtänyt.
Hänen monivaiheinen evakuointinsa taistelualueelta kesti yli kolme vuorokautta. Kuolema oli lähellä.
– Kolmantena yönä tajuntani evakuointipaikalla oli jo niin heikko ja kipu yltynyt niin valtavaksi, että harkitsin, pääsisikö tässä helpommalla, jos tappaisin itseni, Antti kertoo.
Antti tähdentää, että tällaiset ajatukset eivät ole hänelle luonteenomaisia. Kokemuksensa jälkeen hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä paremmin sotilaita, jotka tekevät rintamalla itsemurhia.
Antti kertoo tässä jutussa, miten hän haavoittui ja pelastui. Kertomuksesta piirtyy kuva siitä, millaista on sota alueella, jossa droonit vaanivat koko ajan yläpuolella.
Yle on tavoittanut myös toisen samaan tehtävään osallistuneen sotilaan, joka kertoo tapahtumista samoin kuin Antti.
Yle on haastatellut Anttia aiemminkin. Tuolloin hänestä käytettiin nimeä Mikko. Yle ei kerro Antin sukunimeä turvallisuussyistä.
Videolla Antti kertoo hetkestä, jolloin hän astui miinaan:
Lisää: Kaksi suomalaissotilasta kertoo Ylelle Ukrainan rintamatilanteesta – ”Tämä on teollisen tason tappamista ja tuhoamista”
Kolmen hengen joukolla komppaniaa vastaan – kaveri sai luodin päähänsä
Antti kertoo, että hän sai huhtikuussa tehtäväkseen tiedustella ja tuhota venäläisten asemat Dnipropetrovskin alueella ukrainalaisessa kaupungissa.
Puhdistettava alue oli noin neljän neliökilometrin laajuinen, ja siellä arvioitiin olevan jopa komppanian verran vihollisen joukkoja eli 100–150 venäläistä sotilasta, Antti kertoo. Vain kolme miestä lähetettiin kentälle.
– Kaikki paitsi minä ja nämä kaksi äijää, ketkä siihen lähtivät, kieltäytyivät tuosta tehtävästä. He purkivat sopimuksen ja lähtivät kotiin. Että ei se nyt ihan perushomma ollut.
Antti korostaa, että kyse ei ollut perinteisestä ”mies miestä vastaan” -taistelusta, vaan tehtävänä oli paikantaa vihollinen. Antti kertoo, että heillä oli hyvin nopealla varoitusajalla käytössään monenlaista tulitukea, kuten epäsuoraa tulta ja FPV-drooneja.
Tehtävä sai ikävän käänteen, kun yksi tiimiläinen kuoli tulitaistelussa saatuaan päähänsä osuman. Muuten tehtävä eteni Antin mukaan suunnitelmien mukaan. Ryhmään liittyi myöhemmin toinen suomalainen sotilas. Ryhmä tuhosi seitsemän venäläisten asemaa ja yli kaksikymmentä vihollista, Antti kertoo.
– Sitten siinä kävi niin, että taas toista näistä mun miehistä ammuttiin aseeseen ja käteen, Antti sanoo.
Tehtävä päätettiin keskeyttää, ja Antti lähti evakuoimaan haavoittunutta sotilasta. Tässä vaiheessa Antti oli ollut kentällä viisi viikkoa.
Antti astuu miinaan
Evakuoituminen sujui Antin mukaan hyvin. Miehet olivat juuri pääsemässä kaupunkialueelta pois, kun epäonni iski viimein Antin kohdalle ja hän astui miinaan.
Kun hän oli ymmärtänyt jalkansa räjähtäneen, alkushokki meni Antin mukaan nopeasti ohi, ja hän alkoi kiinnittää jalkaansa kiristyssidettä.
– Juuri kun olin kiinnittämässä kiristyssidettä jalkaan, noin 15 metrin korkeudessa lensi venäläinen drooni ylitse. Siinä kohtaa ajattelin, että nyt kuolen. Jos se kääntyy ympäri, en pysty edes liikkumaan mihinkään.
Drooni ei kuitenkaan kääntynyt. Alkoi evakuointi, jonka ensimmäinen etappi oli päästä kolmensadan metrin päässä olevalle ukrainalaisten viestiasemalle. Antti kertoo, että sinne päästäkseen hänen piti hyppiä yhdellä jalalla.
Antti kertoo videolla pelastautumisen ensihetkistä:
Kolmen päivän tuska pois taistelualueelta
Seuraavana aamuna ukrainalaiset lähtivät työntämään Anttia eteenpäin maitokärryllä pellonlaitaa pitkin. Evakuointi piti keskeyttää jatkuvasti droonihavaintojen vuoksi.
– Kärryjä raahataan minuutti tai viisi minuuttia, ja sitten kun kuullaan seuraava drooni, heitetään kaikki kamat pois ja juostaan puskaan piiloon. Kun drooni on mennyt ohi, kerätään kamppeet ja lähdetään vetämään taas kärryjä. Sitä jatkuu taas viisi minuuttia, kunnes tulee seuraava drooni, Antti kertoo.
Antin mukaan kilometrin matkaan meni noin kolme tuntia. Oli soitettava komentopaikalle, että kärryllä kuljettaminen on liian hidasta. Seuraavaksi neljä miestä kantoi häntä paareilla, kunnes Antille tuotiin sähköskootteri, jolla hän ajoi itse osan matkasta.
Viimeisessä vaiheessa hänet kuljetettiin mönkijällä pois taistelualueelta. Koko evakuointi kesti kolme vuorokautta.
Nykyään myös maarobotit evakuoivat yhä enemmän ukrainalaisia sotilaita ja ruumiita. Antin mukaan maarobotin kyytiin kipuaminen on erittäin riskialtista.
– Maadroonin ohjaaja ei näe ylöspäin. Jos tulee FPV, kuolet siihen kyytiin. En elossa olevana ihmisenä tule ikinä menemään sellaisen kyytiin.
Sairaalassa hoitajat kertoivat, että Antilla oli pitkälle edennyt verenmyrkytys. Hänen jalkansa jouduttiin amputoimaan polven alapuolelta. Jos evakuointi olisi kestänyt pidempään, se olisi tarkoittanut koko jalan amputoimista tai jopa kuolemaa.
Tehtävät jatkuvat sairaalavuoteelta
Antti siirrettiin myöhemmin yksityiseen sairaalaan Länsi-Ukrainaan. Hänellä on takanaan neljä leikkausta. Hän jakaa huoneen kahden ukrainalaisen kanssa, joilta on myös amputoitu raajoja.
Antilla on päivittäin fysioterapiaa ja psykologistakin tukea on sairaalassa tarjolla. Antti on luottavainen sen suhteen, että pystyy jatkamaan elämäänsä melkein normaalisti.
Antin jalkaa kuntoutetaan päivittäin:
Sairaalassa Anttia on käynyt tapaamassa muun muassa Suomen Ukrainan sodan veteraaniliiton edustaja. Järjestö perustettiin tänä keväänä auttamaan Ukrainassa taistelleita suomalaisia.
– Your Finnish Friends ja UkrainApu ovat hankkineet sellaisen auton, jota pystyn ajamaan ilman toista jalkaa. Pääsen tästä sitten jatkamaan hommia ihan normaalisti heti, kun pääsen sairaalasta pois, Antti sanoo.
Antti on päättänyt jatkaa palvelustaan kovista kivuistakin huolimatta sairaalan vuoteelta. Antin mukaan se auttaa häntä jaksamaan. Hän hoitaa yksikkönsä ulkomaalaisten taistelijoiden hallinnollisia asioita ja vastaa päivittäin kymmeniin puheluihin.
Kolmen–neljän viikon päästä hänelle aletaan sovittaa proteesia. Antti tietää, mitä on luvassa, sillä myös hänen taistelutoveriltaan amputoitiin jalka kaksi kuukautta aiemmin samasta syystä. Ystävä osasi kävellä jo ensimmäisellä harjoitusproteesilla.
– Siitä sain sellaista positiivista mieltä, että ehkä se ei olekaan niin kamalaa, Antti sanoo.
Kuntoutuksen jälkeen Antti kertoo saavansa Ukrainalta kertakorvauksen sekä palveluksen lopettamisen jälkeen arviolta 400–500 euron eläkettä kuussa loppuelämän ajan Ukrainan valtiolta. Antti kertoo, että sitä ei ole kuitenkaan heti luvassa, sillä hänelle tarjottiin ylennystä, jonka hän myös otti vastaan.
Antti ei ole katunut lähtöään. Ukrainaan taisteluun lähtemistä harkitseville hänellä on kuitenkin painava viesti.
– Tämä ei ole mikään harjoitus. Tämä on se endgame ihan oikeasti – jos tänne tulee, täytyy olla valmis.
